keskiviikko, 23. maaliskuu 2011

Tokoa

Tokokurssia on takana kolme kertaa, ja ihan hyvin kai siellä menee. Hirveetä vauhtia tulee uusia asioita. Itselläni taitaa olla tapana tehdä yksi liike/harjoitus ihan kuoliaaksi ennen kuin voi siirtyä seuraavaan, niin nyt tehdään (totta kai kun kurssikerrat on rajallisia) vaikka mitä, ja ei kaikki meinaa edes pysyä muistissa... :)

Olen varmaan ennenkin sanonut tämän, mutta jostain syystä tokon alokasluokan vaatimuksiin perehtyminen on jäänyt multa täysin väliin. Olen tehnyt vain kaikenlaista, tietämättä yhtään minkä luokan liikkeitä (tai liikkeiden alkeita) ne mahtaa olla. Ja joskus aikaisemminkin olen niitä vaatimuksia kaikesta huolimatta vilkaissut, mutta onko ne jääneet mieleen, no ei.

Noutajien toko-ohjeistuksesta taas tavasin, että muutenhan meillä on jo aika hyvällä mallilla nämä jutut, paitsi että hyppyä ei osata, eikä liikkeestä seisomista, eikä oikein täyskäännöstä, eikä myöskään luoksepäästävyydessä pysyä paikallaan. Kaikessa muussakin on toki viilattavaa, mutta yllättävän vähän mielestäni. Liikkeestä seisomisen alkeita on kurssillakin harjoiteltu, ja voi että miten vaikeaa tuntui olevan :D. Piti peruuttaa ja käskyttää koiraa ja antaa käsiapua ja pysähtyä ja palkata ja vapauttaa ja toistaa, ja aika tärkeää on että kaikki tapahtuu oikeassa järjestyksessä :). Myös kaukokäskyjä varten on harjoiteltu asennon vaihtoja, mutta eihän niitä vielä alokkaassa tulekaan, joten turha niitä sen enempää on vielä viilata, eikö? Luulen että se peruuttamisesta pysähtyminen, samoin kuin peruuttamisesta maahanmeno vain on tosi vaikeaa meille. Aina se peruuttaminen on itsessään jo tarkoittanut, että tulehan mukaan. Helpompaa on tehdä sitä samaa suoraan seuraamisesta, seuraamisestahan ne valmiit liikkeetkin tehdään, joten lienee turhaa väkisin koittaa "helpottaa" tehtävää.

Liikkeestä pysähtymistä ja estettä varten täytyy varmaankin vielä treenata lisää sitä pahvilautasella seisomista :). Siitä on varmaankin iso apu, jos Rufus sen kautta tajuaisi jäädä seisovaan asentoon.

No, harjoitukset jatkuu!

Tupareitakin on kyllä suunnitteilla, koiraihmisille tietysti omansa :D, mutta jää vielä toistaiseksi tulevaisuuteen niiden tarkempi päivämäärä. Luulen että "normaalit" ihmiset pitää ensin kutsua :D.

tiistai, 8. maaliskuu 2011

Uudessa kodissa ja uusissa harrastuksissa :D

No niin, nyt on päästy tänne "saaristoon", asettautumaan uuteen kotiin. Mukavalta tuntuu, ja koiristakin huomasi itseasiassa melkeinpä heti muuton jälkeisenä päivänä, että tunnelma on rentoutuneempi. Ilmeisesti tuo lisätila sitä tekee, vaikka ei nuo tokikaan vastakkaisissa nurkissa hiippaile nytkään (ja muuttolaatikoita yms. on edelleen paljon). Mutta siinä missä Varissuolla pari viikkoa sitten Rufus ehti lenkillä pienen välien selvittelyn seurauksena jo saada pienen reiän selkänahkaansa Charon kulmahampaasta, täällä koirat leikkii paljon ja pitkään keskenään. Siitä on pitkä aika kun ne viimeksi on näin nätisti painineet.

Rufuksen kanssa alkoi Paula Speerin tokokurssi, alkeisryhmä, jossa ekana kertana ohjelmassa oli seuraamisen harjoittelua (Rufuksella ok, mutta vähän vinossa takapää ulkona), paikallaan istumista, jossa häiriönä ohjaajan liike, istu-käskyn toistelu ja makupalat maassa, vapautus aina niin että ohjaaja tulee viereen ja antaa namin,  sekä kosketusalustan alkeita.

Tuosta istumisesta ja käskyn toistamisesta oppimisen testaamiseksi tulikin mieleeni yksi hauska juttu. Paula Speer on koiranomien kouluttaja, ja Janita Leinonen koiranomi-toiminnan alku ja juuri. Huvittavaa mielestäni on, että aika tarkalleen viisi vuotta sitten, kun olin Charon kanssa Janita Leinosen pentukurssilla, istumista opeteltiin yhdellä tunnilla pentujen kanssa juuri nami nenän edessä istu-istu-hyvä-istu-hyvä-tyylillä :). Ja silloin ihmettelin miksi käskyä toistellaan, kun minun pennulle se istu-sanan toistelu aiheuttaa asennon vaihdon makuulle... Että eikö se silloin ole enemmänkin häiriötä kuin apu... :D [Meidän olisikin pitänyt vähän korkeamman tason naksutinkurssilla olla, kun istuminenkin jo osattiin ;).]

Tulikin muuten Charolle sen pentukurssin ansiosta opeteltua asennon vaihdot aika tarkasti, ja myös nuo käskysanojen toistamiset, hihnasta vetämiset, makupalojen heittelemiset yms. häiriönä hyödyntäen. Rufuksen kanssa käskysanojen toistot on jääneet melkeinpä kokonaan tekemättä, mutta nopeasti se hoksasi homman tällä kurssilla. Joka muuten on alisuoriutumisen hengessä elämäni ensimmäinen tokokurssi :D (Sanna Kittamaan kurssi poislukien, jolla parilla kerralla opittiin perusasentoon tulo, seuraaminen, liikkeestä maahanmeno JA paikkamakuu!).

Hauskaa oli nähdä Rufuksesta tuolla tokossakin välillä pilkahtava zen-tyyneys. Sillä on niin viisas katse, kun se vähän yrittää. Joku joka Rufuksen on nähnyt elävänä, tietää että se saattaa olla aika hmmm... miten sen sanoisi nätisti, äänekäs ja kiihtynyt. Ja se juuri olikin yksi asia, mihin tuolta kurssilta haluaisin apua, että miten hallita sitä viretilaa, kun se on tuntunut niin vaikealta tähän asti. Sitä äänekkyyttä ja kiihtymistä oli  enemmistö ajasta myös tuolla hallilla (kaikki muut ryhmäläiset käyttäytyi paljon paremmin, anteeksi aiheuttamamme häiriö), mutta sitten kun tuli joku tarpeeksi mielenkiintoinen käsky, kaikki sähläys unohtui ja Rufus ei tehnyt muuta kuin tuijotti minua vapautusta odottaen - ei silmää räpäyttämättä, vaan nimenomaan rentona ja tyytyväisen näköisenä silmiä sopivan harvakseltaan räpytellen. Ei vinkumista eikä mitään haukuttolua tai nuolemista, vaan rauhaa, ja se muutos rauhattomasta sähellyksestä on ihan salamannopea, naps vaan, ja se vaihtuu tietysti myös toiseen suuntaan samalla tavalla, jopa sama liike voi yhden kerran mennä täydellisesti, ja sitten revetä haukkumiseen. Vai olisiko syynä ollut se, että motivaatiopatukka unohtui autoon, joten kaikki palkat tuli makupaloina (ja varmaan vatsa alkoi jo painaa, kun oli paketillisen nakkeja imuroinut naamaan).

Sitä samaa rentoa tyytyväisyyttä on yllättäen näkyvillä täällä "maalla" myös kun Rufuksen laskee pihalle jonakin rauhallisena hetkenä. Aluksi olin ihan varma, että se ei liiku mihinkään ovelta, jos ei ole ainakin Charo mukana, mutta välillä se jolkottelee pihalla ihan ypöyksin levollisella dam-di-dam-dam-ilmeellä bisneksiään hoidellen. Sitä on hauska katsella ikkunasta, kun odotin tosiaan että se partioisi pihalla huolestuneena. Ehkä tämä muutto ja tokokurssi osuivat sopivasti yksiin, tai sitten Rufuksesta vaan on tulossa vanha (neljä vuotta ensi kesänä). Toivottavasti tämä tyyneyden löytyminen nyt säilyy.

Nyt on sitten tehty kotiläksyjä urakalla, paikallaan makuuta ja istumista. Charo on ollut mukana ja hyvin se menee. Huomaan, että koirien toimintaa rauhoittaa älyttömästi se, että vaikka kädessä on palanen herkullista takuumureaa saunapalvia, en anna niiden ottaa sitä vaikka se olisi ihan nenän edessä. Jos ne yrittää ottaa sitä omia aikojaan tai työntävät kuonoa lähemmäs, vedän käden pois tai suljen nyrkin, odotan pari sekuntia ja sitten siirrän taas käden lähemmäs. Vasta hyvä-sanalla saa makupalan. Palkkaan myös tosi epäsäännöllisesti, välillä heti oikeasta liikkeestä, välillä pitkän paikkamakuun jälkeen, välillä ohimennessäni, välillä vain toisen. Koitin kuitenkin tehdä niin kuin kurssilla neuvottiin, että ennen vapauttamista maassa oleville makupaloille, menin koiran viereen ja palkkasin siinä. Kuitenkin koko tämä juttu tuntui pitävän nämä aika rauhallisina, vaikka alkuun meinasi mennä sormet kun se makupala houkutti niin paljon.  Ne joutuvat paitsi kuuntelemaan käskyjä ja hillitsemään itseään että pysyvät paikallaan, hillitsemään itseään vielä siinäkin vaiheessa, kun makupala on jo ihan nenän edessä. Näyttää toimivan meillä.

perjantai, 4. helmikuu 2011

Koirien nimistä

Tällainen meemi kiertää blogeissa. Ideana on kertoa mistä koira on saanut nimensä, ja samalla haastetaan kaksi muut blogaajaa kertomaan omat tarinansa. Sain haasteen Tillin emännältä.

Haaste ilmeisesti koski vain Ruukkuksen nimeä, mutta olen huomannut joidenkin blogeissa haastetta muodossa "selitä eläimiesi nimien taustat", joten selitetäänpäs nyt :).

Charo sai nimensä Y tu mama tambien -elokuvassa olleesta "Charolastra, charoloo"-hoilotuksesta, joka jäi soimaan päähäni. Laululla taas on oma tarinansa, mutta suomennoksen perusteella luulin että Charo tarkoittaa meksikolaista cowboyta, charolastra taas olisi jonkinlainen astraalicowboy. Jälkeen päin selvisi että oikea kirjoitusmuoto olisi charro astral, ja yhdellä ärrällä kirjoitettuna Charo taas on Rosarion (naisen nimi) lempinimi ja tarkoittaa ruusunnuppua. Että näin.

Tässä välissä oli erä valkomusta jäniseläin, joka sai nimensä silloin ajankohtaisen öljytankkeri Minerva Nou Nousta. Kreikkalainen kohutankkeri aiheutti vuonna 2006 häslinkiä mediassa. Kani sai nimekseen Nounou, lausutaan nuunuu, ja lempinimeksi muodostui Nuuska. Nyt en löydä tietoa mitä se nou nou loppujen lopuksi tarkoitti, muistelen että se olisi ollut joku numero kreikan kielellä, ehkä 11, mutta voi olla että muistan ihan väärin.

Rufus-koiran nimi taas tuli ensin siitä, että ensin keksin ihan toisesta yhteydestä, että urospennulle voisi sopia nimeksi Refu. Ko pentu oli punaruskea valkoisin merkein. Tämä oli siis ennen Rufuksen syntymää, ja jotenkin taas tämä yhtälö "nätti pentu + sopiva nimi" aiheutti sen että rupesin haluamaan itsellenikin pentukoiraa. Ja kas, löytyi Charon sukulaisyhdistelmä jossa oli vielä yksi punaruskea urospentu valkoisin merkein. Refu-nimi ei enää sitten tuntunutkaan hyvältä, joten mietin että se voisi jalostua Rafu, Rufu, Rufus-suuntaan. Ja Rufus siitä sitten tuli. Harkitsin jossain vaiheessa myös cowboy-teeman jatkamista, vaikka Charon nimi ei ihan nappiin mennytkään siltä osin. Vaquero ja Gaucho esimerkiksi olisi tällaisia nimiä. Ehkä myös Chulo olisi voinut olla nimivaihtoehto urospennulle, mutta se jäi sitten kun kuulosti Zulolta (eli Sulo jossa ässä on vaihdettu tyylikkäästi zetaksi). Chulo-perro on sittemmin löytynyt sieltä mistä Rufuksenkin juuret osittain on, Hollannista, ja mielestäni yhdennäköisyys on niin merkittävä, että ihan hyvä että jäi se Chulo-nimi käyttämättä (Kennel Alto Norte, "Our dogs" osiosta).

Molemmat nimet toimii ihan hyvin koiranniminä, niissä on sopivasti konsonantteja ja rytmiä. Ja vaikka ovatkin erilaisia, niin kuitenkin riittävän samanlaisia äänteellisesti. Molemmissa on vähän espanjalaista kaikua muttei kuitenkaan ilmiselvästi, molemmat ovat latinalaisperäisiä ihmisen nimiä. Ruuffuksia tai Rufuksia on tullut jonkin verran vastaan, Charoja ei. Jälkeen päin ehkä tuo Charon nimi varsinkin on tuntunut vähän tyhmältä, omituista hienostelua uroksen nimenä ja vielä siihen päälle tuo feminiininen ruusunnuppu-merkitys, lisäksi sitä joutuu aina välillä selittelemään että miten se lausutaan tai kirjoitetaan, ja onko se nyt sitten tyttö vai poika. Nimi myös on aika lähellä perinteistä koiran nimeä Caro. Usein se lausutaankin Karo, tai sitten Sharo, molemmat on ihan ok, vaikka itse lausun sen kutakuinkin Tsharo, niin kuin cha-cha-chaa.

Hauskaa on, että molemmissa nimissä on ollut sattumalta jotain punaista ja myös ruusuista, ruusunnupussa toki itsestään selvästi. Mutta myös Rufus taas nimenä on alunperin tarkoittanut punahiuksista, englannin kielessä edelleen "ruby" tarkoittaa punaista (esim. cavalierien punertava väritys on nimeltään ruby, rubiini myöskin on englanniksi ruby). Tämän tiesinkin nimeä valitessani, ja se sopi punaruskean Rufuksen nimeksi oikein hyvin. Myöhemmin minulle selvisi, että Rubus, eli Rufuksen alkuperäinen kirjoitusmuoto, on käytössä vatukan latinankielisenä nimenä. Vatukka on laajaan ruusukasvien heimoon kuuluva suku. 

Jos vielä tulisi jossain vaiheessa koira (eikä ole tulossa, huom!), niin varmaan sillekin pitäisi etsiä (kerrankin tarkoituksellisesti) joku ruusuun liittyvä nimi :).

Haastan Perroplokin ja Vilhon ja Jampan blogistit kertomaan omat jaarituksensa :D!

perjantai, 5. marraskuu 2010

Upea PRA

Charo oli tänään esittelemässä silmiään PetVetissä silmäsairauksiin erikoistuvalle lääkärille. Sanottiin että upea PRA, heh :). Eli kun viime vuonna "diagnoosi" oli suhteellisen pitkälle levinnyt PRA, nyt vuotta myöhemmin se oli pitkälle levinnyt PRA ja valoa absorboivia soluja oli enää hyvin vähän, ja kyllähän sen huomaa normaalivalossakin että pupillit on laajat ja heijastavat vihreänä valon takaisin. Sen verran Charon silmät kuitenkin vielä valoon reagoivat, että sille pantiin pupilleja laajentavat silmätipat tutkimuksen ajaksi.

Kotioloissa Charosta ei kyllä oikeastaan huomaa että oireet olisi pahentuneet. Välillä se vähän kolauttelee päätään kun pyörähtää nopeasti ympäri eikä huomaa sohvapöydän kulmaa tai astianpesukoneen ovea, mutta ei se kävele seiniä päin ja pystyy hyvin väistelemään lattialla lojuvia leluja. Otson suhteen ei ole mitään ongelmia, Charo suhtautuu nykyisin jo aika suopeasti siihen että Otso vaikka seisoo sen pään päällä (toki koitamme välttää näitä tilanteita...). Ulkona sitä ei tarvitse mitenkään ohjailla ja vapaanakin se pystyy kulkemaan hyvin. Viime talvinen valikoiva murina lähestyviä hahmoja kohtaan on tosin jäänyt pois, ehkä se kertoo siitä että näkökyky on niin heikko ettei paljon haittaa mitkään hahmot. Tosin outoa on se, että Charo edelleen pystyy liikkuvasta autosta bongaamaan horisontissa näkyvät pikkukoirat. Se olisi ehkä ainoa ominaisuus, jota ajatellen sokeutuminen olisi suorastaan toivottavaa... :D

perjantai, 29. lokakuu 2010

Otavan saarelta

Pitkästä aikaa kuvia talolta! Siellä on nyt toimiva takka ja sisäseinätkin pystyssä, ovet ja ikkunat on olleet jo pitkään paikallaan. Nämä kuvat on kuukauden tai kahden takaa.

 

1288381755_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vasemmalta alkaen "työhuoneen" ikkuna, keittiön ikkuna, etuovi, varaston ovi, kylppärin ikkuna.
Talon väri on tosi vaalean harmaa, ikkunoista puuttuu vielä ne valkoiset karmit tai mitkä ne on,
niiden jälkeen toivottavasti harmaakin erottuu hieman. Talossa on Maijan valitsema tuo harmaa seinä,
Jupen valitsemat harmaat ovet ja Jupen isän valitsema punainen katto :D.

 

1288381939_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tällainen möykky valittiin takaksi :). Tässä kuvassa puuttuu vielä hormi, luukut, laatat ja viimeinen rappaus.
Luukuiksi ja mosaiikkilaatoiksi tuon isoimman luukun ympärille valittiin mustat, ja viimeinen rappaus oli toiveissa valkoiseksi, mutta Jupen isä taisi vaihtaa sen harmaaksi. Tuossa oikealla on keittiö, takan taakse jää eteinen (eli olkkarikeittiöön tullaan takkamöykyn takaa), ja vasemmasta reunasta puuttuu vielä väliseinät, joten näkymä on tässä kuvassa vielä takaseinään asti. Näin tilava olohuone ei meille kuitenkaan valitettavasti tule, tuon valkoisen palkin kohdalle on kuvan ottamisen jälkeen tullut väliseinä, jonka taakse jää yksi makkari, khh, vessa, kylppäri, sauna ja pieni ulkovarasto. Takka lienee tämä malli *klik*...

 

1288382409_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä kuvassa takassa ei taida vielä olla ihan oieka tuli, vaan kynttilöitä vasta poltellaan...